Ylimpien tuomioistuinten viikko [Koostanut Jenni Turunen 13.5.2008, 14:51]

KKO:2008:46

A ja B olivat antaneet pankille vakuuden X Oy:n veloista. Y Oy osti X Oy:n liiketoiminnan ja maksoi pankkivelat osana kauppahintaa, jolloin vakuus palautettiin vakuudenantajille. A ja B olivat kummankin yhtiön läheisiä. Y Oy:n konkurssipesä vaati vakuudenantajia korvaamaan vakuuden arvon takaisinsaantilain 21 §:n 2 momentin nojalla. Vakuudenantajien korvausvastuun esteenä ei ollut se, että vakuus oli annettu X Oy:n eikä Y Oy:n veloista, kun pankki ei ollut vapauttanut X Oy:tä velkavastuusta. Korvauskanne ei kuitenkaan voinut vakuudenantajien läheisyyssuhteesta huolimatta menestyä, kun velan maksu ei ollut enää peräytettävissä pankilta takaisinsaantiajan umpeen kulumisen vuoksi. Lue lisää >>

KKO:2008:45

X Oy oli vuonna 1985 ostanut annostelu- ja rypytyslaitteen liitettäväksi karjalanpiirakoiden valmistuslinjaan. Laitteen toimintaa ohjasi siinä oleva logiikkalaite, joka sisälsi tietokoneohjelman. Annostelu- ja rypytyslaitetta muutettiin vuonna 1995 X Oy:n toimeksiannosta ja sen toimintaa ohjaava logiikkalaite vaihdettiin kehittyneempään malliin. Uuteen logiikkalaitteeseen asennettiin vanhaa ohjelmaa hyväksikäyttäen valmistettu uusi ohjelma, joka sisälsi eräitä laitteen muutostyön ja uuden logiikkalaitteen edellyttämiä muutoksia. Korkeimman oikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla katsottiin, että tietokoneohjelmaan tehdyt muutokset olivat sellaisia, jotka olivat olleet tekijänoikeuslain 25 j §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen. Lue lisää >>

KHO:2008:34

A oli pyytänyt saada tiedon korkeimman hallinto-oikeuden asiakirjarekisteriin merkityistä asianosaisten tunnistetiedoista. Pyyntö oli koskenut 83 asiaryhmässä 1.-21.11.2007 vireille tulleita asioita. Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 4 §:n 1 momentin perusteella tunnistetiedot olivat salassapitosäännösten estämättä lähtökohtaisesti aina julkisia. Se, oliko tunnistetietojen julkisuudesta poikettava mainitun lain 5 §:ssä tarkemmin säädetyin edellytyksin, ratkaistiin asiakohtaisesti. A oikeutettiin ratkaisuosassa tarkemmin eritellyin tavoin saamaan tieto asianosaisten tunnistetiedoista muiden kuin niiden asioiden osalta, joissa tunnistetietojen salassa pitäminen oli välttämätöntä sen johdosta, että tunnistetiedot yhdessä korkeimman hallinto-oikeuden asiakirjarekisteriin tai korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen merkittävän muun tiedon kanssa ilmaisivat lain 5 §:ssä mainituin tavoin henkilön yksityisyyden ja turvallisuuden tai henkilön tai yrityksen liike- ja ammattisalaisuuden suojaamiseksi laissa salassa pidettäväksi säädetyn tiedon. Lue lisää >>

KHO:2008:33

Viestintämarkkinalain (393/2003) 39 §:n 1 momentin mukaan mikä tahansa teleyritys on velvollinen neuvottelemaan yhteenliittämisestä toisen teleyrityksen kanssa. Viestintävirasto oli valituksenalaisessa päätöksessään tulkinnut kyseistä viestintämarkkinalain 39 §:n 1 momenttia niin, että lainkohdassa tarkoitettuun neuvotteluvelvollisuuteen oli liitettävä vilpittömän mielen vaatimus ja tarjottujen ehtojen kohtuullisuuden vaatimus. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valitusasian ratkaiseminen edellytti yhteisön oikeuden tulkintaa siitä, asettaako sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) rajoituksia neuvotteluvelvollisuutta koskevalle kansalliselle sääntelylle ja millaisia neuvotteluvelvollisuutta koskevia vaatimuksia kansallinen viranomainen voi kansallisen lainsäädännön nojalla asettaa yritykselle, jolla ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa. Korkein hallinto-oikeus päätti pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisun seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko käyttöoikeusdirektiivin 4 artiklan 1 kohtaa, kun sitä verrataan yhtäältä direktiivin johdannon 5, 6 ja 8 kohtaan ja toisaalta direktiivin 8 artiklaan ja 5 artiklaan, tulkittava niin,

1. a) että kansallisessa laissa voidaan viestintämarkkinalain 39 §:n 1 momentin tavoin säätää, että mikä tahansa teleyritys on velvollinen neuvottelemaan yhteenliittämisestä toisen teleyrityksen kanssa ja, jos vastaus tähän on myönteinen,

1. b) että kansallinen sääntelyviranomainen voi katsoa, että neuvotteluvelvollisuutta ei ole täytetty, kun teleyritys, jolla ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa, on tarjonnut toiselle yritykselle yhteenliittämistä ehdoilla, jotka viranomainen katsoo täysin yksisuuntaisiksi ja joiden viranomainen katsoo olevan omiaan estämään kilpailullisten markkinoiden kehittymistä vähittäismyyntitasolla, kun ne ovat tosiasiallisesti estäneet mainittua toista yritystä tarjoamasta asiakkailleen mahdollisuutta välittää teleyrityksen verkkoon liittyneille loppuasiakkaille multimediaviestejä, ja, jos vastaus tähänkin kysymykseen on myönteinen,

1. c) että kansallinen sääntelyviranomainen voi päätöksellään velvoittaa mainitun teleyrityksen, jolla siis ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa, neuvottelemaan vilpittömässä mielessä tekstiviesti- ja multimediaviestipalvelujen yhteenliittämisestä yritysten järjestelmien välillä siten, että kaupallisissa neuvotteluissa tulee ottaa huomioon tavoitteet, joihin yhteenliittämisellä pyritään ja että neuvottelut tapahtuvat niistä lähtökohdista, että tekstiviesti- ja multimediaviestipalvelujen toimivuus yritysten järjestelmien välillä voidaan toteuttaa kohtuullisin ehdoin siten, että käyttäjillä on mahdollisuus käyttää teleyritysten viestintäpalveluja.

2. Onko edellä mainittujen kysymysten arvioinnissa vaikutusta yhteenliittämistä pyytäneen yrityksen verkon luonteella ja sillä, onko kyseinen yritys katsottava yleisten sähköisten viestintäverkkojen operaattoriksi. Lue lisää >>