Promootio – kovaa työtä ja ripaus glamouria

Promootio – oikeustieteen juhlaa useassa näytöksessä

Pedellit, promovendit, officiantit ja airuet ovat kaikki sovituilla paikoillaan, promoottori Urpo Kangas odottaa kateederillaan. Sibeliuksen Andante festivon sävelet soljuvat taustalla. Kaikki on sulavaa, vaivatonta ja valmiina promootioaktia varten. Tässä ei kuitenkaan oltaisi ilman satoja työtunteja ja harjoituksen harjoituksia. Palatkaamme siis hetkeksi promootion alkutahteihin.

Kovaa työtä kulisseissa

Promoottori Urpo Kangas ja promovendi Suvianna Hakalehto-Wainio iloisissa iltatunnelmissa.

Promootioon valmistautuminen alkoi jo kahta vuotta aikaisemmin, keväällä 2008 promootiotoimikunnan asettamisella. Toimikunnan varsinainen työ alkoi elokuussa 2008 päätöksellä promootiopäivästä. ”Toukokuun puoliväli keväällä 2010 vaikutti sopivalta ajankohdalta. Vasta keväällä 2009 havaitsimme, että olimme sähköisen kalenterin turvin päättäneet järjestää promootioharjoitukset helatorstaina. Tästä seurasi muun muassa se, että yliopisto joutui siirtämään Floran päivän juhlaa toiseen päivään” muistelee promoottori juhlapäivän valintaa.

Toimikunnan kokousrumba kesti huhtikuulle 2010. ”Kokouksia oli paljon, mutta käytännön työ alkoi siirtyä toimikunnalta sen työrukkaselle. Tehtäviimme kuului muun muassa kunniatohtoreiden valinnan valmistelu, promootion ohjelman suunnittelu, promootiojumalanpalveluksen avainhenkilöiden, orkesterin sekä primus- ja ultimatohtoreiden valinta ja kaikki siltä väliltä” kertaa Kangas valmisteluvaiheita.

Promootion suunnittelufilosofia perustui Kankaan sanoin Lutherin ajatukselle ”hyvin rukoiltu on puoliksi tehty”. ”Promootio simuloitiin vaihe vaiheelta lukuisia kertoja, viime vaiheessa minuutti minuutilta, kello kädessä. Kun paikalle piti kutsua kaiken varalta ensiapuryhmä ja ilmoittaa kulkueesta poliisille, mikään ei saanut olla vain sinne päin. Kaiken piti olla juuri aivan oikein. Jos jokin olisi mennyt pahasti vikaan, se olisi ainakin johtunut jostain täysin odottamattomasta seikasta, jota ei suunniteltaessa voitu ennakoida.”

Samaan aikaan sihteeristö huolehti tilojen varaamisesta, kunniatohtoreiden hotelleista ja sadoista yksityiskohdista, mukaan lukien kunniatohtoreiden tohtorinhattujen tilaaminen näiltä saatujen kallonmittojen perusteella. Promootion verkkosivut yhdistettynä sähköiseen asiointiin mahdollistivat Kankaan mukaan sen, että tapahtuma oli vietävissä hallitusti lävitse niin pienellä organisaatiolla. ”Kaikki tekivät erinomaisesti työnsä ja venyivät tarvittaessa pikkutunneille” kiittelee promoottori joukkojaan.

Kutsut vuoden 2000 jälkeen väitelleille tohtoreille lähetettiin syyskuussa 2009. Promovendi Suvianna Hakalehto-Wainiolle osallistuminen promootioon oli itsestään selvää: ”Olin yliopistolla tutkijana ja juuri saanut lisensiaatintyöni valmiiksi vuoden 2000 promootion aikoihin. Osallistuimme tapahtumaan mieheni kanssa ja ajattelin, että tuossa sitä ollaan 10 vuoden kuluttua, vaikka silloin se tuntuikin kovin kaukaiselta ja epätodelliselta. Rakastan juhlia, joten tietenkin ilmoittauduin heti kun kutsu tuli.” Mukaan ilmoittautui 68 muutakin väitellyttä.

Esinäytös ja kenraaliharjoitukset

Promootioviikko alkoi tiistaina promootion harjoitusten harjoituksilla, virallisesti viikko käynnistyi keskiviikon ”The Future of European Legal Culture” -juhlaseminaarilla, josta promootiotoimikunnan ja kunniatohtoreiden ilta jatkui oikeusministeriön vastaanotolle Smolnaan.

Promootion aatonaattona Hakalehto-Wainio ja 24 muuta promovendia kokoontui miekanhiojaisiin. ”Helsingin oikeustieteellisessä ei ole koskaan järjestetty miekanhiojaisia. Minusta ja monesta muusta se on todella sääli, sillä ne kuuluvat keskeisenä osana promootiojuhlallisuuksiin. Niinpä kokoonnuimme kohottamaan maljan promootiolle. OTT Kaijus Ervasti piti puheen miekalle ja sen jälkeen jokainen hioi vuorollaan miekkansa.”

Helatorstain kenraaliharjoituksissa promootio käytiin läpi kokonaisuudessaan. Erityistä päänvaivaa promoottorille aiheuttivat tässä vaiheessa akateemiset kulkueet, processiones. ”Kulkueet ovat oma taiteen lajinsa. Jokaisella on oma paikkansa, josta poikkeaminen on majesteettirikos. Kun kulkue saapuu promootioaktiin eri järjestyksessä kuin missä sieltä poistuu ja palaa Tuomiokirkosta vielä osittain käännetyssä järjestyksessä, sen koossa pitäminen ei ole helppoa.” Kangas kuitenkin luottaa tohtoreihinsa: ”Helatorstain harjoitukset ja niiden lopputulos osoittavat sellaisenkin ihmeen olevan mahdollista, että yliopistoihmisen saa ruotuun, kun oikein tiukka paikka tulee.” Harjoitusten jälkeen päivä jatkui vielä vapaammassa muodostelmassa rehtori Thomas Wilhelmssonin isännöimällä vastaanotolla.

Päänäytös

Juhlasalista kuuluu hiljaista puheensorinaa ja käsiohjelmat rapisevat. Kellon lyödessä 12 juhlayleisö hiljenee, juhlasalin ovet avautuvat ja kulkueet löytävät yliairut Heikki Pihlajamäen johdolla vaivatta paikkansa salissa.

Juhla alkaa Ylioppilaskunnan Soittajien esityksellä. Promoottorin puhe vie seuraavaksi kuulijat Suomen lähimenneisyyteen; sotavuosiin ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, hampaattomiin presidentteihin sekä sotaan syyllisiksi tuomittujen juristien kunniatohtoripromovointiin liittyvään promootiopolitiikkaan. Kanslerin promootion pitämiseen antaman suostumuksen lukemisen jälkeen seuraa itse promootioakti. Promoottori painaa hatun päähänsä ja lukee vihkimiskaavan promovoidakseen yli 50 vuotta sitten väitelleet riemutohtorit Simo Zittingin, Toivo Sainion ja Bengt Bromsin.

Seuraavaksi esitellään kunniatohtorit suomeksi, ruotsiksi, saksaksi, englanniksi tai jopa norjaksi sekä promovoidaan latinankielisin kaavoin, vos dóminas illustríssimas Maarit Jänterä-Jareborg, Pauliine Koskelo, Riitta-Leena Paunio, vósque víros illustríssimos Christian von Bar, Hans Petter Graver, Vagn Greve, David Kennedy, Kjell Åke Modéer, Michael Stolleis, Aarno Arvela, Olli-Pekka Kallasvuo, Jacob Söderman.

Tilaisuus jatkuu väitelleiden tohtoreiden vihkimisellä, jota edeltää primustohtori Sakari Melanderille esitetty tieteellinen kysymys ja siihen kuultu vastaus. Kukin promovoitava vuorollaan astuu hetkeksi parrasvaloihin ottaakseen vastaan hatun, miekan ja diplomin promoottorilta, joka suorittaa aktin Turun palon jälkeen yliopistolta tuodulla kateederilla. Hattu symboloi henkistä itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, miekka taistelua korkeimman sivistyksen puolesta. Diplomi allekirjoituksineen ja sinetteineen varmistaa tiedekunnan päätöksen. Kun promovoidut tohtorit painavat hatut päähänsä, bolognanpunaisten tohtorinhattujen rivistö on eittämättä vaikuttava näky.

OTT Jarkko Tontin promootioruno ”Lain laita” herkistää kuulijat seuraavaksi juridiikan peruskysymysten äärelle

Minä kysyn uudestaan, oi Runotar, miten on lain laita,
miten keinuu oikeuden käynti?
Onko yhä käskynä vanhojen viisaus, jonka mukaan
hyvä tuomari on parempi kuin hyvä laki,
***
Vai onko käskynä, kuten myös neuvoo vanhojen viisaus,
että tuomarin pitää tarkasti tuntea laki,
sillä laki pitää hänellä olla ohjeena?

Ultimatohtori Salla Lötjösen puhe ja koko olemus pulppuavat iloa ja riemua suurista saavutuksista ja yhteistyön voimasta, joita kaunis juhlapäivä on omiaan entisestään lisäämään. Promootiotilaisuuden päättävät promoottorin onnittelusanat ja Maamme-laulu.

Näyttämö vaihtuu

Tämän jälkeen juhlaväki siirtyy promoottorin johdolla tarkassa muodostelmassa punaista mattoa pitkin Tuomiokirkkoon hiljentymään promootiojumalanpalvelukseen. Piispa Eero Huovinen saarnaa hyvyyden edistämisestä ja pahuuden torjumisesta, joiden tulisi olla paitsi tutkimuksessa myös jokaisen juristin perimmäisenä tavoitteena.

Lain Huudon laulun ja urkumusiikin siivittäminä promootioväki poistuu Tuomiokirkosta takaisin aurinkoiseen kevätpäivään. Kankaan silmän välttäessä juuri promovoitujen tohtoreiden rivit hieman rakoilevat ja kulkueen järjestys on hetken hukassa. Yhteistyöllä rivit suoristuvat ja onnistutaanpa tohtorit vielä paimentamaan ryhmäkuvaankin.

Tunnelmat kuin ensi-illan jälkeen

Yliopiston päärakennuksen aulan täyttävät riemu ja läheisten onnittelut. Tunnelma on jo riehakkaampi ja ilmeet vapautuneet, pian lähdetään valmistautumaan illan juhlallisuuksiin. Koolla ovat tutkijatoverit, joiden yhteisen päämäärän saavuttamista on syytä juhlia. Tämä on heidän suuri päivänsä! Myös meidän mukana olleiden tunnelma on jollain tapaa unenomainen. Saimme olla mukana unohtumattomassa akateemisessa juhlassa.

Juhla jatkuu Kalastajatorpan juhlaillallisilla. Pelkkä plaseerauskin oli promoottorin mukaan kiinnostava kokemus. ”Kukaan toimikunnasta ei ollut laatinut istumajärjestystä kolmelle sadalle illallisvieraalle. Kun kaikki mahdolliset protokollasäännöt tuli huomioida, tehtävä oli haastava. Tiedekunnan istuntosalin pöydälle rakennettiin Kalastajatorpan pienoismalli ja siitä kaikki lähti.” Tunnelmista päätellen plaseeraus näyttää onnistuneen ja juhlat jatkuivat aamuyöhön saakka, kuten kunnon karonkan kuuluukin.

Jälkinäytös

Kankaalle valinta promoottoriksi oli kunniatehtävä, josta hän ei olisi selvinnyt kunnialla ilman muiden apua. Mutta miltä maistuu elämä promootion jälkeen? Paluu arkeen alkaa jo seuraavana aamuna, kalaisissa merkeissä. "Lähdin aamukahdeksalta veneellä saareen ja olin perkaamassa silakoita ennen yhdeksää. Silakoita savustellessa saattoi miettiä promootiota. Se oli parhaimmillaan niin kuin silakka – herkullinen sopivassa määrin nautittuna."

Promovendimme Suvianna Hakalehto-Wainion jälkitunnelmat ovat nekin erinomaiset. ”Promootioon kannatti ehdottomasti osallistua. Hattu muistuttaa minua vuosien aherruksesta yliopistolla, tuntui hyvältä liittyä oikeustieteilijöiden historian ketjuun. Miekka symboloi myös tutkijan itsenäisyyttä ja sitä, että tutkija taistelee tärkeänä pitämiensä asioiden puolesta. Itselleni keskeisintä on oikeusturvan toteutuminen yhteiskunnassa. Itse tilaisuus oli oikeastaan kuin kaunis satu, josta promoottori Urpo Kangas teki osaltaan ikimuistoisen. Tunnelma promovoitavien kesken oli erittäin lämmin, vaikka emme kaikki edes tunteneet toisiamme. Lauantaille olin järjestänyt "kevätpurjehduksen", jolle osallistui myös promovoitujen perheitä. Perustimme myös toimikunnan, jonka tehtävänä on vuosittain pitää promootion muistelutilaisuus.”

Seuraava esitys

Juhlanäytelmän seuraava esitys on kymmenen vuoden päästä, ikiaikaisin kaavoin ja tutuissa lavasteissa, mutta uusien esittäjien voimin. Uusien promovendien hakuaika on alkanut.

Kuvat Ari Aalto ja Eero Roine, Helsingin yliopisto/kuvapalvelut