Lakikirjan käyttöopas

1. Yleistä
    1.1 Lain syntyminen
    1.2 Lait ja säädöshierarkia
    1.3 Euroopan unionin lainsäädäntö ja Suomen lainsäädäntö
2. Suomen Laki – käyttöopas
    2.1 Osastot
    2.2 Kansallisen säädöksen rakenne
    2.3 EU-säädöksen rakenne
3. Muu sisältö
    3.1 Oikeuskirjallisuus
    3.2 Asiahakemisto
    3.3 Aikahakemisto

2. Suomen Laki – käyttöopas

2.2 Kansallisen säädöksen rakenne

Signum

Yksittäisen säädöksen tunnus (signum) muodostuu osaston kirjainlyhenteestä ja alaosastoittain juoksevasta numeroinnista (esimerkiksi Vakuutusyhtiölaki, Ra 204). Lakikirjassa tunnus on merkitty sen sivun yläreunaan, jolla säädös on. Suomenlaki.com:ssa signum löytyy sisällysluettelosta satatason alta sekä avatun säädöksen sivun yläreunasta.

Nimi

Säädöksen nimikkeen yhteyteen on merkitty säädöksen antopäivä ja säädöskokoelmanumero (esimerkiksi Kuluttajansuojalaki 20.1.1978/38).

Voimaantulo- ja antotiedot

Voimaantulotiedoissa näkyy, milloin kyseinen säädös tulee voimaan. Suomenlaki.com:ssa voimaantulotiedoissa on ilmaistu päiväyksen jälkeen kirjaimilla, onko kyseessä muutos (M), lisäys (L), kumous (K) vai siirto (S).

Suomenlaki.com:ssa antotiedoissa näkyy säädöksen antopäivämäärä sekä säädöskokoelman numero sekä säädöksen julkaisuvuosi.

Lakikirjoissa muutostiedoissa näkyvät ainoastaan antopäivämäärä sekä säädöskokoelmanumero.

Historiatiedot

Lain nimikkeen alla on lueteltu vuodesta 1981 alkaen lain säätämisen pohjana ollut hallituksen esitys (HE) tai lakialoite (LA) ja lakiin kohdistuneet muutokset (sekä kunkin muutoksen pohjana ollut HE tai LA); myös säädöskokoelman viittaukset EU-säädöksiin on mainittu. Vuodesta 2001 alkaen on merkitty valiokuntamietinnön (esim. LaVM) numero. Vireillä olevat uudistukset -kohtaan on merkitty hallituksen esitykset, jotka toteutuessaan muuttavat kyseistä lakia. Säädöksen alkuun on koottu viitteet direktiiveihin, joiden täytäntöönpano on toteutettu kyseisellä säädöksellä.

Johtolause

Mikäli säädöksessä on johtolause, siinä ilmaistaan esittelijätaho sekä kenen päätöksen mukaisesti kyseinen säädös tai sen osa lisätään, kumotaan, muutetaan tai siirretään. Mikäli säädös on tehty eduskunnan päätöksen mukaisesti, niin johtolausetta ei erikseen mainita.

Esimerkiksi: ”Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä, säädetään televisio- ja radiotoiminnasta 9 päivänä lokakuuta 1998 annetun lain (744/1998) 16 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 394/2003:”

Luku

Säädös voi jakautua lukuihin, jotka jakautuvat edelleen pykäliin. Mikäli koko luku tai luvun otsikko on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu otsikon jälkeen.

Pykälä

Pykälä on säädöstekstin numeroitu kohta, joka sisältää tietyn asiakokonaisuuden. Mikäli koko pykälä on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu sen alkuun numeron ja § -merkin jälkeen.

Nimi

Osassa pykälistä on erillinen nimi, jossa määritellään pykälän keskeisin sisältö. Mikäli pykälän otsikko on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu otsikon jälkeen.

Momentti

Pykälät jakautuvat momentteihin. Momentti on lakipykälän kappale. Mikäli momentti on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu muuttuneen momentin jälkeen.

Kohta

Momentissa voi olla erillisiä kohtia. Kohdat on tavallisesti järjestetty joko kirjaimin tai numeroin. Mikäli kohta on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu muuttuneen kohdan jälkeen.

Viite

Suomen Laki -toimituksessa lisätään säädöstekstiin erilaisia viitteitä, esimerkiksi toisiin säädöksiin ja yksittäisiin pykäliin selventämään säädöksen sisältöä ja sen ymmärtämistä. Viitteiden lyhenteet löytyvät lyhenneluettelosta sekä lakikirjoista että Suomenlaki.com:sta.

Oikeustapaus

Lakikirjoissa sekä Suomenlaki.com:ssa kansallisten säädösten yhteyteen on sijoitettu hovioikeuksien (HO), korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuja. EU-säädösten yhteyteen on sijoitettu EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Suomenlaki.com:ssa on erikseen oikeustapaushakemisto hovioikeuksien, korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja EY-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Oikeuskäytännöstä löytyvät myös kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, päätökset ja lausunnot vuodesta 1990 lähtien.

<< Edellinen

Seuraava >>