Kolumni

Aksu Tuominen, 17.8.2010, 9:48

Teetä ja sympatiaa

Englantilainen gastronomia ei jätä ketään kylmäksi: munuaispiiras, savusilli ja Yorkshiren vanukas vähintäänkin jakavat mielipiteet. Toisaalta brittikulttuuri on tiiviisti kietoutunut ruoan ympärille. Jokainen nuorena Viisikkonsa lukenut tietää, miten tärkeitä mehevät voileivät olivat mysteerien ratkeamisen kannalta. Ja onhan televisiossa pauhaava Gordon Ramsaykin britti. Paras brittigastronomian vientituote on kuitenkin iltapäivätee, afternoon tea, asianmukaisine tykötarpeineen.

Iltapäivän teehetken kerrotaan saaneen alkunsa 1840-luvulla Bedfordin herttuattaren Annan salongeissa. Annaa kun alkoi hiukoa aikaisen lounaan ja myöhäisen illallisen välillä. Kuuma tee ja kevyet finger sandwichit pelastivat joutilaat aristokraatit nälältä ja ikävystymiseltä.

Historiallista perua ovat myös sandwichit. Tarina kertoo, että Sandwichin neljäs jaarli John Montagu (1718-1792) oli niin innokas korttihai, ettei viitsinyt jättää pelipöytää jonkin niinkin yhdentekevän asian kuin ruoan takia. Kerrosvoileipä oli helppo syödä pelin tuoksinassa, eikä aterimia tarvittu. Eipä aikaakaan kun kanssapelurit jo tilasivat samaa.

Hiukan arkisempi selitys ruokalajille on se, että työnarkomaani jaarli söi mieluiten työpöytänsä ääressä. Kolmioleipä näyttöpäätteen seurassa lienee monelle tuttu lounas tänäänkin. Kiitämme siis jaarlia tästä yhteen ääneen!

"Kolmioleipä näyttöpäätteen seurassa lienee monelle tuttu lounas tänäänkin."

Perinteistä iltapäiväteetä voi siemailla nykyäänkin esimerkiksi Lontoon Fortnum & Masonilla tai monien pääkaupunkien vanhanaikaisissa loistohotelleissa. Toki teehetken voi rakentaa kotiinkin. Sunnuntai-iltapäivän teetuokio sekä rentouttaa että piristää, ja ainekset ovat lopulta yksinkertaiset.

Haudutettu tee, vaikkapa perinteinen Earl Grey, tarjoillaan mieluiten hopeisesta, raskaasta kannusta, ja kaadetaan ohuenohuisiin posliinikuppeihin, joissa se säilyy pitkään kuumana. Jokainen voi maustaa teensä itse maidolla, hunajalla ja ohuilla sitruunaviipaleilla.

Naposteltavia varten ehdoton kapine on kolmikerroksinen, posliininen vatitarjotin, three-tier tray. Oikeaoppinen asettelu: alatasolle erimakuisia sandwicheja, keskimmäiselle skonsseja lisäkkeenään hilloa ja sakeaa hapankermaa, clotted cream, ja lopulta ylimmälle pieniä kakkuja, leivoksia ja makeisia. Nautitaan alhaalta ylöspäin höyryävän kuuman teen kera. And how nice is that!

Vielä sananen itse sandwicheista. Niiden tulee olla miedon makuisia, jotta ne eivät peitä teen aromia. Leiväksi sopii parhaiten aivan vaalea vuokaleipä hyvin ohuiksi viipaleiksi leikattuna. Leipä voidellaan ohuelti mutta huolellisesti pehmeällä voilla.

Cucumber sandwich on ainakin ehdoton, eli täytteeksi paperinohuita kurkkuviipaleita. Muita suosikkeja ovat kylmäsavulohi ja kananmunasalaatti, jossa on siteeksi majoneesia ja potkuna hyppysellinen maustekrassia.

Päälle toinen leipäviipale, kevyt painallus ja sitten aivan terävällä veitsellä kuoret pois sekä paloittelu kolmeen tai neljään, suorakaiteen muotoiseen osaan. Syödään mieluiten pian valmistamisen jälkeen.

Teehetken voi vielä huipentaa katsomalla jakson jotakin brittiläistä epookkidraamaa, vaikkapa tyylikkään dekadenttia Mennyttä maailmaa.

Aksu Tuominen on juridisiin teksteihin ja ruokakirjoihin erikoistunut kääntäjä sekä ranskalaisen gastronomian ihailija ja intohimoinen harrastaja. Tällä palstalla hän kirjoittaa ruuasta ja ruokakulttuurista kotikeittiön näkökulmasta. Tuominen opiskelee oikeustieteen maisteriksi ja työskentelee liikejuridiikkaan erikoistuneessa Asianajotoimisto Castrén & Snellmanissa.

Aiheesta aiemmin
Jaa>