Elämä on improvisaatiota

Kari Ketonen

Minulla oli ilo ja onni osallistua hiljattain kymmenosaisen improvisaatio-tv-ohjelman tekemiseen verrattoman lahjakkaiden ja ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Juuri mikään muu täysin vaaraton toiminta ei ole yhtä pelottavaa. On veret seisauttava kokemus astua lavalle ja tajuta, että noin neljän sekunnin kuluttua minun on oltava nokkela, hauska, kekseliäs, rento ja nopea, vaikka päässä ei liiku yhtään ajatusta. Onneksi tästä selviämiseen on olemassa tekniikka.

Improvisaationäytteleminen perustuu pohjimmiltaan yhteen ainoaan pyhään sääntöön. Se on toisen tai toisten näyttelijöiden kaikkien tarjousten hyväksyminen. Tarjous voi olla esimerkiksi "Tämä hissi taitaa olla jumissa.", jolloin hyväksyn näyttämön todellisuudeksi sen, että nyt olemme sitten hississä, vaikka kukaan ei hetkeä aikaisemmin sitä "tiennyt". Tai: "Voisitko lausua nyt sen runon, jonka kirjoitit tätä tilaisuutta varten". Tämä tarjous siis tarkoittaa, että olen kirjoittanut runon. Minkälainen runo on kyseessä, jää kokonaan minun päätettäväkseni. Se voi olla pitkä tai lyhyt, suomeksi tai swahiliksi, se voi olla taidokas tai tahallisen tai tahattoman kömpelö. Yhtä kaikki runo on olemassa, koska se on mainittu. Ja se on syytä myös lausua.

"Kuuntelemalla ja antamalla arvon muiden tarjouksille voin omalta osaltani olla luomassa rikkaampaa ja tyydyttävämpää vuorovaikutusta."

Hyväksyminen ei tarkoita, että suostun olemaan kaikesta täsmälleen samaa mieltä, vaan sitä, että huomioin jokaisen tarjouksen ja suostun hyväksymään ne jollain tavalla osaksi yhteistä todellisuutta. Hyväksymisen ensimmäinen edellytys on, että kuuntelen, mitä toinen tarjoaa. Jos olen kokonaan uppoutunut omiin suunnitelmiini ja ajatuksiini siitä, mihin itse haluan tilannetta viedä, muutun kuuroksi muiden ehdotuksille ja tyrmään ne usein huomaamattanikin. Jollen osoita, että olen kuullut ja ymmärtänyt toisen ihmisen tarjouksen, olen jo tyrmännyt sen, eli osoittanut, että sitä ei ollut minulle lainkaan olemassa. Samalla osoitan toiselle ihmiselle, että hän on minulle jokseenkin yhdentekevä.

Huomaan improvisaation perussäännön olevan hyvin hyödyllinen myös todellisessa elämässä. Kuuntelemalla tarkkaavaisesti ja antamalla arvon ja huomion kaikille muiden tarjouksille voin omalta osaltani olla luomassa rikkaampaa ja tyydyttävämpää vuorovaikutusta. Kuuntelemisen ja hyväksymisen asennetta ylläpitämällä ihmisten kanssa asioiminen ja toimiminen muuttuu parhaimmillaan varsin miellyttäväksi ja leikkisäksi aktiviteetiksi, jossa jokainen ihminen tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi. Ja kun joskus jälkikäteen tajuamme, että vahingossa tyrmäsimme toisen ehdotuksen, on anteeksipyyntö paikallaan.

Kukaan ei käsikirjoita elämää yksin. Paitsi hyvin yksinäisen elämän käsikirjoituksen, jossa reaktio muiden ihmisten ehdotuksiin ja näkemyksiin on aina "ei". Kuuntele, mitä ihminen vieressäsi haluaa tilanteeseen tuoda ja osoita, että olet ymmärtänyt hänen tarjouksensa. Joskus se saattaa olla kokonaisuuden kannalta jopa parempi kuin omasi. Jos haluamme jakaa saman todellisuuden, meidän on luotava se yhdessä. Meidän on sanottava toisillemme "kyllä".

Kari Ketonen, Kimmo Svinhufvud, Dale Lockett ja Paavo Westerberg jakavat tällä palstalla näkemyksiään työhyvinvoinnista, itsetuntemuksesta, vuorovaikutuksesta ja luovuudesta. Heidän yrityksensä Business Healers on erikoistunut kouluttamiseen, työnohjaukseen ja konsultointiin.

Kari Ketonen on teatteritaiteen maisteri, psykoterapeutti ja käsikirjoittaja.