Kolumni

Dale Lockett, 11.5.2010, 15:39

Teetkö aina parhaasi?

Useimmat meistä kyllä yrittävät aina tehdä parhaansa, mutta välillä tuntuu kuin ajaisimme autoa käsijarru päällä. Moottori huutaa ja renkaat savuttavat, mutta vauhti ei nouse. Jotain on pielessä.

Kaipaamme muutosta.

Tennis, anyone?

Coaching eli valmennus on urheilusta lähtöisin oleva, työelämään ja muuhun elämänhallintaan suunniteltu muutoksen työkalu. Vuonna 1974 Timothy Gallwey julkaisi kirjan The inner game of tennis, jonka keskiössä on käsitepari potentiaali ja todellinen suoritus. Ajatellaanpa käsitteitä parina näin:

potentiaali todellin suoritus

Kuten huomaat, kirjoitin käsitteiden väliin tyhjän tilan, niitä erottavan välimatkan. Samanlainen välimatka erottaa potentiaaliamme ja todellista suoritustamme useimmiten todellisuudessakin. Mistä tuo välimatka johtuu?

Gallwey havaitsi, että tenniksenpelaaja käy pelin aikana mielessään dialogia, jonka osapuolina on ikään kuin kaksi minää.

Toinen niistä sanoo sellaisia asioita kuten "Tätä syöttöä et saa mokata" ja "Et voi hävitä tuolle luuserille". Tällaisia ajatuksia Gallwey nimittää häirinnäksi. Ne perustuvat pelkoon ja epäilyyn.

Tästä voidaan johtaa seuraava malli. Kirjoitan sen laskutoimituksen muotoon:

potentiaali - häirintä = todellinen suoritus

Todellisen suorituksen parantamiseen tarvitaan siis häirinnän minimointia. Miten se onnistuu?

Kaksi minää

Kuka puhuu ja kenelle? Miksi sisällämme keskustelee kaksi ääntä? Toinen ääni tuntuu olevan keskittynyt antamaan käskyjä ja varoituksia ja toinen toiminaan ja suoriutumaan käsillä olevasta tehtävästä. Käskijää nimitän nyt termillä Minä 1 ja toimijaa termillä Minä 2.

Minä 1 on vanhempiemme, opettajiemme ja auktoriteettiemme ääni, jonka olemme sisäistäneet. Se yrittää kontrolloida Minä 2:n toimintaa, eikä luota siihen. Minä 1:tä luonnehtii jännitys, pelko ja epäilys.

Minä 2 puolestaan on todellinen luontomme, meissä kaikissa oleva valtava kykyjen, potentiaalien ja mahdollisuuksien valtameri. Sen perusolemukseen kuuluu rento keskittyminen, vaivaton toiminta, nautinto, ilo ja luottamus.

Coaching, anyone?

Coachingin tarkoituksena on auttaa ihmistä toteuttamaan mahdollisimman suuri osa potentiaalistaan. Valmentaja auttaa valmennettavaa löytämään itsestään Minä 2 -tilan ja pysymään siinä.

Useista viime vuosina syntyneistä coachingin suuntauksista yksi pyrkii muita syvemmin ja laajemmin vaikuttamaan ihmiseen kokonaisuutena. Tämä suuntaus tunnetaan nimellä integroiva coaching. Nimensä mukaisesti se pyrkii integroimaan, sisällyttämään itseensä kaikki ihmisen toimintaan ja valintoihin vaikuttavat tekijät kokonaisuutena, kaikkineen. Tämä suhteellisen uusi coachingin alalaji on saavuttanut huomattavaa suosiota ja innostusta niiden keskuudessa – itseni mukaan lukien –, jotka ovat siihen itse tutustuneet.

Coaching on jatkuvassa kehityksen tilassa, ja siltä on lupa tulevaisuudessa odottaa vieläkin enemmän.

Dale Lockett, Kimmo Svinhufvud, Kari Ketonen ja Paavo Westerberg jakavat tällä palstalla näkemyksiään työhyvinvoinnista, itsetuntemuksesta, vuorovaikutuksesta ja luovuudesta. Heidän yrityksensä Business Healers on erikoistunut kouluttamiseen, työnohjaukseen ja konsultointiin.

Dale Lockett on työskennellyt pankkialalla, johtajana Ison-Britannian valtionhallinnossa ja muun muassa hallinnoinut mittavia EU-projekteja. Hän on myös englannin kielen opettaja.

Aiheesta aiemmin