KKO:2012:20
Kihlakunnanvoudin ulosottoasiassa tekemän päätöksen mukaan sivullisen nimissä oleva kiinteistö voitiin ulosmitata velallisen veloista. Kihlakunnanvouti ei ollut antanut osoitusta täytäntöönpanoriitakanteen nostamiseksi. Sivullisen ulosottovelkojia vastaan vireille panemasta kanteesta oli ratkaistu, ettei kiinteistöä voitu ulosmitata velallisen veloista.
Sivullinen oli käräjäoikeudessa täytäntöönpanoriitaa koskevassa oikeudenkäynnissä vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kannetta vastustaneilta velkojilta yhteisvastuullisesti. Alemmat oikeudet olivat katsoneet, että nämä velkojat olivat vastuussa sivullisen oikeudenkäyntikuluista, mutta olivat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla kohtuullistaneet kahden velkojan maksettavaksi tuomittujen kulujen määrää. Kysymys siitä, olivatko kaikki mainitut velkojat toimenpiteistään riippumatta yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Kysymys myös siitä, voitiinko korvausvelvollisuutta kohtuullistaa. (Ään.)
KKO:2012:19
Kuluttajasaatavan perinnästä aiheutuneille perintäkuluille ei ollut maksettava viivästyskorkoa ajalta, joka oli kulunut ennen kuin velallinen oli saanut velkojalta korkolain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot viivästyskoron suuruudesta ja siitä ajankohdasta, josta lukien viivästyskorkoa oli suoritettava.
KHO:2012:10
Rakennuspaikkaa pidettiin vastapäisenä, kun rakennuspaikka ja valittajan omistama kiinteistö sijaitsivat katujen risteyksessä vinottain vastapäätä ja kiinteistöjen väliin jäi ainoastaan katualuetta. Etäisyys valittajan omistamasta kiinteistöstä rakennuspaikkana olevaan kiinteistöön oli noin 30 metriä. Valittaja oli vastapäisen alueen omistaja ja oikeutettu valittamaan rakennuslupapäätöksestä.
KHO:2012:9
Yhtiön kunnallisvalitus oli perustunut muun ohella siihen, ettei kysymyksessä olevassa kaupunginvaltuuston päätöksessä tarkoitettu viiden miljoonan euron määräinen omavelkainen takaus kuulunut kunnan toimialaan, kun otettiin huomioon, ettei takauksen vakuudeksi kaupungille annettu vastavakuus ollut riittävä. Lisäksi valituksessa oli katsottu, että valittajan kilpailijayhtiölle myönnetty omavelkainen takaus oli Euroopan unionin valtiontukimääräysten vastainen.
Asiassa oli arvioitava, merkitsikö kaupunginvaltuuston päätöksen välitön täytäntöönpano edellä esitetyt valitusperusteet huomioon ottaen valituksen käymistä hyödyttömäksi, ja punnittava niitä perusteita, joiden johdosta kaupunginhallitus oli katsonut yleisen edun vaativan, että päätöstä tuli noudattaa välittömästi.
Kun otettiin huomioon asian käsittelyn kyseisessä vaiheessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa olevista asiakirjoista ilmenevä selvitys asian erityispiirteistä, joita olivat muun ohella takaussitoumuksen merkitys kaupungin talouden kannalta ja takaussitoumuksen sisältö sekä erityisesti se, ettei takauspäätöksen täytäntöönpanoa esitetyn selvityksen perusteella arvioiden voitu tehokkaasti peruuttaa, olisi kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpano tehnyt tapauksessa esillä olevissa olosuhteissa pääasiaa koskevan muutoksenhaun hyödyttömäksi. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kielsi kuntalain 98 §:n nojalla päätöksen täytäntöönpanon, kunnes hallinto-oikeus oli ratkaissut pääasiaa koskevan valituksen tai asiasta sitä ennen toisin määrättiin.
KHO:2012:8
Suojelupoliisi oli saanut kansainvälisen tiedusteluyhteistyön yhteydessä haltuunsa niin sanottua Rosenholz-aineistoa ja sen sisältämiä tietoja. Toimittajien asiakirja- ja tietopyyntö kohdistui tähän suojelupoliisin hallussa olevaan tietoaineistoon. Suojelupoliisi hylkäsi toimittajien asiakirja- ja tietopyynnön ja hallinto-oikeus toimittajien valituksen suojelupoliisin päätöksestä.
Korkein hallinto-oikeus perehtyi tietoaineistoon suojelupoliisissa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että aineistolla oli yhä merkitystä valtakunnan turvallisuuden ylläpitämistä koskevan suojelupoliisin tehtävän kannalta.
Korkein hallinto-oikeus lausui myös, että asiakirjojen tietosisällön ohella oli kiinnitettävä huomiota asiakirjojen saantitapaan. Tietoaineisto oli saatu osana tiedustelupalvelujen välillä tapahtuvaa, kansainvälisesti vakiintuneen tavan mukaisesti luottamukselliseksi tarkoitettua tietojenvaihtoa ja se sisälsi aineiston käyttöön liittyviä rajoittavia lausekkeita. Ei voitu edellyttää, että suojelupoliisin olisi asiakirjapyynnön johdosta tullut nimenomaisesti tiedustella yhteistyötaholtaan sen suhtautumista tietojen antamiseen.
Korkein hallinto-oikeus arvioi, että suojelupoliisin hallussa olevan tietoaineiston julkiseksi tuleminen haittaisi suojelupoliisin edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä ja vaikuttaisi kielteisesti muiden turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen halukkuuteen luovuttaa suojelupoliisille jatkossa tiedustelutietoja. Tällaisten tietojen saamatta jääminen heikentäisi suojelupoliisin edellytyksiä hoitaa valtakunnan turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tehtäviään.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeistä, että tiedon antaminen tietoaineistosta ei vaaranna valtion turvallisuutta. Suojelupoliisi oli voinut hylätä toimittajien asiakirja- ja tietopyynnön ja hallinto-oikeus toimittajien valituksen suojelupoliisin päätöksestä.
Kun kysymyksessä oleva tietoaineisto oli viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella salassa pidettävää, sen salassapidettävyyttä ei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä ollut tarpeen arvioida suojelupoliisin päätöksessä lisäksi mainittujen momentin 2, 3, 5, 26 ja 32 kohdan kannalta.
